Tulin juuri töistä kotiin ja istuin saman tien sohvalle kirjoittamaan tätä postausta. Tällä hetkellä: 10 tuntia töitä tehneenä, viimeiset tavarat lähestulkoon pakattuna ja herätyskello soimassa aamulla kello 6:30. Moni olisi jo paniikissa, mutta minä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Mitä nopeammin olen nukkumassa, sitä nopeammin on aamu. Olo on kuin lapsella jouluaattona. Se tunne, että olen elänyt melkein puolitoista vuotta asunnossa, joka ei ole minun ja jossa ei ole suurinta osaa omista tavaroistamme, sai minut aiemmin huonolle mielelle. Nyt se ajatus saa minut iloiseksi, koska tiedän, että se on vihdoin ohi. Mutta silti, tämä puolitoista vuotta on mahdollistanut sen tilanteen, jossa olemme nyt. Olen siitä todella kiitollinen.
Saamme vihdoin alkaa rakentamaan omaa kotia ja kaikki meidän astiat ja tavarat kellareista takaisin. Tavallaan hienoa, että kaikki ne asiat, jotka ostimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ja joita olemme käyttäneet vain puoli vuotta, tuntuu nyt niin uusilta. Ihan kuin kotimme tavarat olisivat täysin uusia. Suurin osa suurimmista kalusteista, lukuun ottamatta sohvaa, nojatuolia ja parvekkeen kalusteita, on uusia ja vielä paketissa.
Muuttoauton kanssa meillä ei mennyt kaikki ihan nappiin. Alkuperäinen suunnitelma oli, että isäni tulee pakettiautolla huomenna töiden jälkeen ja saamme kaikki kalusteet kerralla perille. Auto on kuitenkin varattuna juuri tämän viikonlopun, joten isot kalusteet saamme kotiin vasta maanantaina, kun auto on seuraavan kerran vapaana. Henkka on myös koko viikonlopun töissä, joten kantoapua ei olisi ollut lähellä isoille kalusteille. Onneksi äitini pääsee avuksi heti perjantaista lauantaihin ja ajamme henkilöautolla mahdollisimman paljon laatikoita perille.
Sunnuntaina olen kutsunut yläaste aikaiset ystäväni kylään. Ajatuksena on tehdä ruokaa ja nauttia uudesta kodista. Viikonlopusta tulee varmasti kiireinen, mutta rakastan laatikoiden purkamista ja tavaroiden järjestelemistä, eikä se varmasti ole haitaksi. Seuraava kuvallinen postaus on suunnitelmissa lauantaiksi, koska pitkää blogi taukoa en malta pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti