Meille on muuttanut uusi perheenjäsen, stressinpoikanen! Onneksi se on ollut vielä tähän saakka hyvin pieni. Emme ruoki sitä, ettei se pääse kasvamaan ja päästään itsekin helpommalla. Toivottavasti se ymmärtää nopeasti muuttaa pois, viimeistään heti kuun vaihteessa.
Henkka on ihmisenä rauhallinen stressaavissakin tilanteissa. Suhtaudumme muuttamiseen ja sen odottamiseen hyvin eri tavalla, vaikka tämä onkin jo kolmas yhteinen muuttomme. Minä stressaan ja Henkka yrittää pitää touhun järkevänä. Tällä kerralla olen päässyt melko pitkälle ilman turhaa huolehtimista asioista. Luulin jo, että selviän muutosta kokonaan ilman turhaa stressaamista. Uskon, että sen aiheuttaa tietämättömyys asunnon todellisesta koosta ja siitä mahtuuko meidän kalusteet niihin paikkoihin, mihin olemme niitä alusta alkaen suunnitelleet. Olen kuitenkin päättänyt asennoitua positiivisesti ja toivoa parasta. Tavarat sisään ja sitten mietitään uudestaan, jos tarve vaatii!
Meillä ei onneksi ole kiire saada tavaroita pois vanhasta osoitteesta eikä uudessa kodissakaan ole kaikkea saman tien pakko laittaa paikoilleen. Vielä viikko sitten pakkasin ihan rauhassa laatikoita, mutta tänään pakkasin hirveällä kiireellä. Miksi? Syytä en vaan keksi. Pakattavaa on jäljellä todella vähän ja aikaakin on vielä melkein kaksi viikkoa. Vähän väliä ollaan juostu kaupoilla ostamassa pesuaineita, kalusteita ja muuta tarpeellista, mutta ostoslistakin rupeaa olemaan pikku hiljaa tyhjä.
Heti kun alan miettiä tarkemmin, syytä stressiin ei oikeasti ole. Pääsemme vihdoin tekemään omaa kotia yhdessä ja tämä onkin ensimmäinen asunto, jota voin hyvällä omatunnolla kutsua kodiksi. Tämä on myös ensimmäinen asunto, johon olemme ostaneet kaikki kalusteet ja sisustustavarat yhdessä. Viimeiset kymmenen kuukautta olemme odottaneet muuttoa ja järjestäneet asioita muuttoa varten, ja jo kahdentoista päivän päästä monen kuukauden odotus on ohi. Innolla odotamme ensi keskiviikkoa, jolloin pääsemme kotiimme mittailemaan ja tekemään virhetarkastuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti